Olen huolestunut kiristyneestä ja syyttävästä keskusteluilmapiiristä maa- ja metsätalouden ympärillä. En pidä vastakkainasettelusta mitä ilmastonmuutoksen ja ympäristönsuojelun varjolla halutaan tietoisesti rakentaa maaseutua kohtaan.
Eduskuntavaalien yhteydessä käydyssä ilmastonmuutoskeskustelussa demonisoitiin lihantuotanto- ja kotieläintalous. Vegaani- ja eläinaktivistijärjestöt käyttävät selvästi ilmastonmuutoksen torjuntaa perusteena omalle tavoitteelleen lopettaa suomalainen kotieläintalous.
Ennusteiden mukaan lihansyönti on maailmalla lisääntymässä. Eli joka tapauksessa tarvittavat lihat tullaan tuottamaan jossain. Suomessa tunnetaan ruokaketjun toiminta alusta loppuun, ulkomaisten toimijoiden läpinäkyvyys on paljon heikompi.
Tilannetta voi verrata turkistarhauksen asemaan Suomessa.
On parempi tuottaa turkikset täällä, missä voimme seurata turkistarhauselinkeinoa, sen sijaan, että päästämme tuotannon maihin joista meillä ei ole mitään tietoa.
Toissa viikolla Suomen kotieläintilojen kerrottiin yksin pilanneen Itämeren lannallaan. Suomen lisäksi Itämeren rantavaltioita on kahdeksan. On todella yksipuolista syyttää kotieläintiloja tilanteesta, joka on monien asioiden summa.
Itämeren rannalla on suuria kaupunkeja, teollisuutta ja laivaliikennettä. Kannattaa myös muistaa , että vaikka Suomessa ei olisi yhtäkään maatilaa, Itämereen menee ravinnepäästöjä ihan luontaisen huuhtouman ja hajakuormituksen kautta joka tapauksessa.
Metsä-Groupin ilmoitettua Kemin uudesta metsätuotetehtaasta ja Rauman sahainvestoinnista käytiin raivokasta keskustelua, jossa kerrottiin tehtaan vaatimien lisähakkuiden kääntävän koko metsien hiilinielun totaalisen negatiiviseksi.
En usko, että kuusi miljoonaa kuutiota pilaa koko Suomen metsien hiilinielut.
Kukaan ei ole esittänyt miten puunkäyttöä tultaisiin valvomaan ja rajoittamaan, jos päädyttäisiin selvästi nykyistä pienempiin hakkuumääriin.
Kuka päättää siitä kenen metsää hakataan minäkin vuonna ja millaiset puukiintiöt metsäyrityksille tulisi. Elämme puunmyynnin ja -käytön suhteen vapaassa markkinataloudessa.
Eduskuntavaalien yhteydessä kaikki olivat jakamassa yhteisiä verovaroja moniin hyviin tarkoituksiin. Kannattaa muistaa, että jakovaraa syntyy yhteiskuntaan vain investoinneilla ja uusia työpaikkoja luomalla.
Uusin tämän ajan ilmiö on ilmastoahdistus, jonka sanotaan syntyneen koska saamattomat poliitikot eivät pysty tekemään päätöksiä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Voin kertoa, että meille maaseudulla asuville ahdistus on kehittynyt jo akuutin vaiheen ilmasto- ja ympäristöastmaksi tästä jatkuvasta syyllistämisestä ja vähättelystä. Kysyä voi, kenen etu on tällaisten vastakkaisten blokkien rakentaminen.
Meidän pitää ottaa ilmastonmuutoksen torjunta vakavissaan ja olla päättäväisiä kaikessa mitä teemme sen suhteen. Mutta tolkku kannattaa olla mukana.
Itse toivon selvästi myönteisempää otetta keskusteluun. Käytännöllisesti katsoen koko Suomi peltoineen ja metsineen on yhtä suurta hiilinielua. Järkevällä toiminnalla, metsiä ja peltoja tehokkaasti hoitamalla, luonnon omaa yhteyttämisprosessia hyödyntämällä, tästä hiilinielusta saadaan kaikki teho irti.
Jotta viljelijät ja metsäomistajat saadaan mukaan yhteiseen ja meitä kaikkia hyödyttävään tehtävään lähteä pelastamaan maapalloa, tarvitaan syyttelyn sijaan yhteistyötä.
Sami Yli-Rahnasto (kok.)
eurovaaliehdokas
Kauhajoki
Julkaistu Ilkka ja Pohjalainen 14.5.2019